Makkara on pääasiassa lihaa ja rasvaa. Lihassa itsessään ei ole paljoa makua. Lisäaineita käytetään siksi, että saataisiin ylipäätään aikaiseksi meille tuttua makkaraa, pelkästä lihasta ja vedestä ei synny makkaraa. Makkarassa pitää olla myös mausteita ja suolaa. Teolliseen makkaraan lisätään myös fosfaatteja ja nitraatteja. Nitraatteja lisätään säilyvyyden pidentämiseksi. Fosfaatteja lisätään kuten suolaakin makkaramassan vedensitomiskyvyn parantamiseksi, proosallisesti [...]

Ensimmäiset makkaramuistoni liittyvät lauantaihin – ja tietenkin lauantaimakkaraan. Siihen aikaan – hieman sotien jälkeen – oli kaikesta pulaa ja kaikki oli kortilla. Joskus kuitenkin oli ruokapöydässä muutama siivu lauantaimakkaraa, jota pikku Ristokin sai maistaa. Maukasta olikin tuo harvinainen herkku! Nykyinen B-luokan lauantaimakkara ei tuonaikaista juurikaan muistuta.

Joku cityfestari, lasissa tummaa tsekkiläistä, lautasella espanjalaisia tapaksia, lähinnä makkaroita, por supuesto. Muut ryystävät peruspitkää. Makkaraseuralaisena sitä on pidettävä katu-uskottavuutta yllä aina ja kaikkialla, vaikka väkisin, niinhän? Pikkusormi tiiviisti pystyssä, arvonsa tietäen?

Omissa lapsuuden saunamuistoissani makkara on ollut sellainen foliopussiin työnnetty tai sitten lähellä saunan kattoa telineessä miten kuten pysyvä elintarvike. Suunnilleen samaa tuo on silloin tällöin nykyisinkin.

Lauantai. Sängystä ylös. Vilkaisu jääkaappiin, mutta vain juustossa löytyy. Takaisin sängylle makaamaan. Olo on kuin jääkaapilla. Tyhjä, mutta haiseva. Kenties aikanaan löydän rasian, joka pitää sisällään sinihomejuuston hajun. Ei, eipä enää ole täynnä vatsa, ei pää, ei jääkaappi. Joskus sitä tuntee itsensä kovin vanhaksi ja raihnaiseksi.

Makkara sävyttää ruokapuolen muistojani jo lapsuudesta lähtien. Heti kun opin itse käymään jääkaapilla, varmaankin kolmivuotiaasta, on makkara istunut käteeni paremmin kuin mikään muu suoraan kaapista syötävä. Niin leivän päällä kuin sellaisenaankin. Makkara on ollut pikaruokailun edelläkävijä jo ennenkuin termiä pikaruoka oli keksittykään. Lapsuuskodissa opitut ruokavalioon liittyvät kansallisperinteet viitoittavat monen elämää varttuneemmallakin iällä.