Tämä kansamme kauan on kamppaillut, se seissut on ryssiä vastaan. Se ei ole orjaksi antautunut, ei luopunut kalleimmastaan. Se ei ole tahrannut kunniataan, vaan takaisin Suomellensa se viha ja rakkaus rinnassaan on vaatinut vapautensa. Ne voittomme lunnaat jos kalliit lie, niin sittenkin kesken on työmme, ja kyynelin käyty jos onkin se tie, niin kerran me vieläkin lyömme. Niin kauan on iskevä Suomen mies ja uhma sen kalvassa kestää, kuin katkee ne kahleet, kuin kirpoo se ies, mi heimomme herruutta estää. Me kuulemme Karjalan kanteleen viel' itkevä vangitun kieltä. Käy veitsenä veljein se sydämeen ja Kullervon nostaa se mieltä. Me nousemme voimalla kirkastamaan tään kansamme kauneinta unta ja kerran myös juhliva vapauttaan Suur-Suomen on valtakunta. Me tahdomme suureksi Suomenmaan, me voitamme vastustajan ja Vienanlahdesta Laatokkaan me piirrämme miekalla rajan. Se meidän on veljinä velvollisuus, tää veikot on tunnussana: Suur-Suomelle aamu on koittava uus viel' untakin kirkkaampana.Alkuun
Tuli Isontalon Antti Härmästä päin kera joukkojen rynnistäväin olot Suomess' oli muuttua katalaks' mutta Antti pani kapinoitsijat matalaks' Ja pullot ne pani kontissa klunk pani Antilla kurkussa klunk-klunk-klunk-klunk kuului rajalta uhkaava huuto tuli Antille kortteerin muutto Läksi Isontalon Antti Karjalahan pani vastustajat vapajamahan ja kun polsut ne pakohon loikki Antti karjaasi: Nyt välit on poikki! Ja kuulat ne pani piipussa klunk pani polsujen kintuissa klunk-klunk-klunk-klunk kuularuisku pani tärärättättätää piti polsujen asemansa jätätättättää Tuli polsuja Venäjänmaan valkoupseereita kunnioittamaan mutta Antti kun karjaasi huamion niin polsut sai kualemantuamion Ja kuulat ne pani piipussa klunk pani polsujen kintuissa klunk-klunk-klunk-klunk kuularuisku pani tärärättättätää piti polsujen asemansa jätätättättääAlkuun
Ei ystäväni, ei synny rakkaus maailmaan odottaessasi taivaan armoa, vallanpitäjien sääliä Ei ystäväni, niin kauan kuin leivästä jää reikä leipojan käteen jääköön rakkaudesta puhuminen pastorien houreiksi Pitäkööt Leijonat makeiskorinsa, puolueettomat humanistit korulauseensa Tätä vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin Tätä verta ei pysäytä pehmeä myötätunto Nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat Ei synny rakkautta ilman oikeutta ei synny oikeutta ilman taistelua ei taistelua ilman yhteistä rintamaaAlkuun
Uraliin, taakse sen juoksee vanja, kuuluu vinha läiske tossujen Miksi niin, Englantiin luotin huusi Stalin hiuksiansa repien Miksi Suomi kuunnellut ei Tiltua ja Äikiää vaikka juttu oli soopaa sekä tarpeeks räikiää Uraliin, Uraliin, nyt on kimpussa jo itse Suomikin. Auttakaa iivanaa Suomen hirmut sotkee pian koko kaalimaan Eikä vaan autakaan USA jos tarjoo myötätuntoaan sillä japsit pistää länsilastin minkä ennättää Saksa liittolaisten tonnistoa ilmaan lennättää Uraliin, siin on työ, vanjat juoksee jotta tossut tulta lyö!Alkuun
säv. Hans Eißler san. Bertolt Brecht (suom. Elvi Sinervo) Kun ihminen ihminen on, niin leipää hän tarvitsee. Suunsoitto ei nälkää karkoita, eikä tyhjää täydeksi tee. Siis vasen yks kaks, siis vasen yks kaks, missä paikkasi, tiedätkö sen? Tännepäin, täällä marssivat työläiset, sinä myös olet työläinen. Kun ihminen ihminen on, hälle vaatteita tarvitaan. Palopuheet ei suojele pakkaselta eikä rumpujenn paukutuskaan. Siis vasen yks kaks, siis vasen yks kaks, missä paikkasi, tiedätkö sen? Tännepäin, täällä marssivat työläiset, sinä myös olet työläinen. Kun ihminen ihminen on, hän ei potkuja ota huvikseen eikä toista ihmistä orjuuta eikä alistu orjuuteen. Siis vasen yks kaks, siis vasen yks kaks, missä paikkasi, tiedätkö sen Tännepäin, täällä marssivat työläiset, sinä myös olet työläinen. Proletaarit, kahleita teiltä muut koskaan ei murskaksi lyö. Siksi työläisten vapautus olla voi vain työväen luokan työ. Siis vasen yks kaks, siis vasen yks kaks, missä paikkasi, tiedätkö sen? Tännepäin, täällä marssivat työläiset, sinä myös olet työläinen.Alkuun
Osakunnat Helsingissä järjestystä vaatii, kaikki sossut HYY:stä pois ja alas byrokraatit. ;; Hei, Osakunnan kunnon jätkät, otetaanpas vielä pitkät, Aura, Karjala tai Koff. ;; Poliittiset vaaliliitot näkee pahaa unta, pystyyn nousee vanha elin, se on Osakunta. ;; Hei, Osakunnat kaikkialta, palautetaan vanha valta, meille valta kuuluukin. ;; Osakunnan mukana on juopumus ja känni, meikäläisten kaapissa on aina olut lämmin. ;; Hei, Osakunnan kunnot pimut, otetaanpas vielä imut, pullosta tai saappaasta. ;; Siis eespäin veikot korkit pois ja rivakasti tahti, Osakunnan juomana on aina olut, sahti. ;; Hei, Osakunnan uudistajat, palautetaan vanhat tavat, naiset, laulut, olutkin. ;;Alkuun
Punertaa vastus kiukahan kuin virtaa siinä ois. On kiuaskivet lentäneet jo yli pääni pois. Mukaansa ei mua ottaneet ne muihin kiukaisiin. Saa kivettömät tyytyä vain kylmiin lauteisiin. Jäi kivekseni väliin lauteiden - nyt huudan huutoain! ja löyly molekyynelein, lyö vasten kasvojain. On monta löylynheittäjää ohitse viskaavaa. Sit' saunakaljaa odotin mut saanut koskaan en.Alkuun
Stalinilla täällä olis valmis valtakunta viljapellot oottaa vain sadonkorjaajaa palatsissaan ihanata näkee hän jo unta Otto-Ville johtaa kansanarmeijaa Messuhallin katolla sirppi on ja vasara eduskuntatalossa soi sirmakka Rohkeasti lähti ryssän rotupuhdas lauma Petroskoista marssimahan Helsinkiin Mutta silloin lämmitettiin Suomen savusauna taaskin pantiin russki-ivan pyörryksiin Löyly tuima annettiin, taisi palaa partakin koska pani polsu päänsä pensaaseen Voroshiloff, pyhä veli, yhdyit väärään virteen liian kova pähkinä on Suomenmaa Molotoffi molottaapi itsensä jo hirteen Moskovassa Tiltu senkun kotkottaa Lähtö tuli iivana Uralihin viivana surkeasti toppahousut rotkottaa Paha ryssän olla on Suomen rajamailla politrukit heiluttavat nagaikkaa hapankaaliakin ompi vatsa siellä vailla Molotoff ei ehdi antaa sapuskaa Kun vain pakoon ennättäis, vähät vaikka tossut jäis sitten hyppää russki-ivan ripaskaaAlkuun